Andri Parubi | |
---|---|
Verh’ovna Radan puhemies | |
14. huhtikuuta 2016 – 29. elokuuta 2019
|
|
Edeltäjä | Volodymyr Hroisman |
Seuraaja | Dmytro Razumkov |
Verh’ovna Radan 1. varapuhemies | |
4. joulukuuta 2014 – 14. huhtikuuta 2016
|
|
Edeltäjä | Ihor Kaljetnik |
Seuraaja | Iryna Heraštšenko |
Kansanedustaja | |
2007–
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. tammikuuta 1971 Tšervonohrad, Lvivin alue, Ukrainan SNT |
Kansalaisuus | Ukraina |
Tiedot | |
Puolue | Ukrainan sosiaaliskansallinen puolue (1991–2004), Meidän Ukrainamme (2004–2012), Front Zmin (2012), Batkivštšyna (2012–2014), Kansanrintama (2014–2019), Euroopan solidaarisuus (2019–) |
Aiheesta muualla | |
www.parubiy.org | |
Andri Volodymyrovytš Parubi (ukr. Андрій Володимирович Парубій; s. 31. tammikuuta 1971) on ukrainalainen poliitikko, joka toimi Ukrainan parlamentin eli Verh’ovna Radan puhemiehenä vuosina 2016–2019.
Parubi syntyi Tšervonohradissa Lvivin alueella. Hän opiskeli historiaa Lvivin yliopistossa ja valmistui vuonna 1994, minkä jälkeen hän suoritti jatko-opintoja Lvivin polyteknisessä opistossa vuoteen 2001 asti. Vuosina 1987–1991 hän toimi laboratorioassistanttina Neuvostoliiton tiedeakatemian sosiaalitieteiden instituutissa. 1980-luvun lopussa hän osallistui Neuvostoliiton vastaisiin mielenosoituksiin, mistä hänet pidätettiin vuonna 1989. Vuonna 1991 hän perusti Oleh Tjahnybokin kanssa Ukrainan sosiaaliskansallisen puolueen, joka vuonna 2004 uudelleennimettiin Svobodaksi. Vuosina 1994–1998 hän istui Lvivin kaupunginvaltuustossa. Vuoden 1998 parlamenttivaaleissa hän oli ehdolla Verh’ovna Radaan Menše sliv -listan ehdokkaana. Vuonna 2000 hän pyrki Verh’ovna Radaan Lvivin alueella sijaitsevassa 115. vaalipiirissä käydyssä täytevaalissa sosiaaliskansallisen puolueen ehokkaana. Hän istui Lvivin aluevaltuustossa vuosina 1990–1994 ja 2002–2007; vuosina 2002–2007 hän toimi aluevaltuuston varapuheenjohtajana.[1][2]
Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa Parubi oli ehdolla Meidän Ukrainamme -liittouman listan 353:ntena. Seuraavan vuoden vaaleissa hänet valittiin parlamenttiin Meidän Ukrainamme – Kansallinen itsepuolustus -listan 80:ntenä. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa hänet valittiin parlamenttiin Batkivštšynan listan 21:senä, sitoutumattomana ehdokkaana. Vuonna 2014 hän oli yksi Ukrainan vallankumouksen johtohahmoista. Saman vuoden parlamenttivaaleissa hänet valittiin Verh’ovna Radaan Kansanrintama-puolueen listan neljäntenä. Vuosina 2014–2016 hän toimi Verh’ovna Radan 1. varpauhemiehenä ja vuosina 2016–2019 puhemiehenä. Vuoden 2019 vaaleissa hänet valittiin parlamenttiin Euroopan solidaarisuus -puolueen listan toisena.[1][2]